Suurkouluja ei pidä pelätä

Kävin ala-asteen alle 50 oppilaan kyläkoulussa. En voi väittää, ettenkö olisi saanut laadukasta opetusta, mutta voin kertoa, että riskini syrjäytyä oli varmasti suurempi kuin isoissa kouluissa opiskelevilla. Kukin voi itse miettiä, millaista olisi, jos saisi kuuden vuoden ajan valita kaveripiirin paristakymmenestä henkilöstä lähialueella.

Kouluikäisten kaverisuhteet ovat yleensä peräisin juuri koulusta, naapurustosta tai harrastuksista. Jos lapsi opiskelee kyläkoulussa, lienee selvää, ettei omanikäisiä kavereita lähialueella juurikaan asu.

Helppoa olisi sanoa, että ainahan sitä voi aloittaa uuden harrastuksen ja päästä sitä kautta muiden ikätovereiden luo. Kaikilla ei kuitenkaan ole siihen mahdollisuutta, saatikka kuinka monelle nykypäivän diginatiiville syntyy edes ajatus harrastuksen aloittamisesta. Aikahan kuluu mukavasti tietokonepelejä pelatessakin.

Kyläkouluja puolustetaan lyhyillä koulumatkoilla ja yhteisöllisyydellä. Jos koulukuljetukset hoidetaan kunnolla, mielestäni ei ole suurta merkitystä, joutuuko koulumatkan taittamaan bussilla vai pyörällä. Kyläkoulujen kaltainen yhteisöllisyys taas on mahdollista saavuttaa suurissakin kouluissa. Tai ainakin näin oli pari vuotta sitten Sammonlahden yläasteella.

Myöskään koulukiusaamista ei voi käyttää argumenttina suurkouluja vastaan, sillä tutkimukset osoittavat, että koulukiusaaminen on jopa harvinaisempaa isoissa kuin pienissä kouluissa.

Kyläkoulujen lakkauttamista puoltavat sosiaalisten syiden lisäksi taloudelliset syyt. Suuruuden ekonomian hyödyt tulevat esille myös kurssitarjonnassa ja iltapäivätoiminnassa, kouluterveydenhuollon kokopäiväisyydestä puhumattakaan.

 

(julkaistu Etelä-Saimaassa (6.3.) mielipidekirjoituksena)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu